私達がNEWSに希望する事

Eilinen päivä sai melko epämiellyttävän päätöksen, mutta aivan v***n sama, äsken tapahtui jotain, mikä sai aikaan ihan käsittämättömän tunneskaalan.

Joskus monta kuukautta takasinpäin, ehkä huhti-toukokuussa, mä löysin netistä ilmotuksen, että ollaan tekemässä fanivideo NEWSiä ja niiden aktiviteetteja varten, ja toivottiin että fanit ympäri maailmaa ottasivat osaa siihen. Joten, mä tein Vilman ja Sofian avustuksella oman osuuteni sitä videota varten, mutta kukaan ei koskaan vastannut mun sähköpostiin, enkä mä tiennyt, päätykö se posti koskaan perille.
Oon puhunut tästä jo aiemminkin. Kuva jonka lähetin löytyy tästä merkinnästä

Tänään se video löytyi netistä. Siinä oli Hoshi wo Mezashite n instrumentaalinen versio (samantyylinen kun mun soittoäänet, sellanen söpö blingbling) taustalla.

Ne oli ottaneet mun kuvan siihen mukaan...
Voi luoja mua alkoi itkettää jo sitä katsoessa, olin tosi kiitollinen kun ne oli ottaneet sen kuvan siihen mukaan, koska nyt mä olen oikeasti tehnyt jotain, enkä vaan istunut tumput suorina tekemättä mitään ja odottaen vain että jotain tapahtuisi. Ja lisäksi olin liikuttunut siitä, miten paljon niitä kuvia oli. Ihmiset oikeasti välittää.

Ja jotain, mikä sai itkemään vielä vähän kovemmin ja kauemmin...
Otsikkona yhdessä viestissä eräällä sivulla oli:
"Tegoshi watched the video message made by fans!"

Joku näistä uskomattomista ihmisistä ketä netissä pyörii, oli jostain saanut tuon selville ja lukenut Tegoshin merkinnän ja kääntänyt sen meille ja...

Tajuatteko te? Mikäli tuo on totta ja kirjottaja on oikeasti ollut Tegoshi itse...
...Mun kuva oli siinä videossa mahdottoman pienen ajan, vaivaiset ehkä neljä sekuntia, eikä varmasti kukaan kiinnittänyt siihen huomiota... Mutta jos Tegoshi on oikeasti katsonut tuon, se tarkoittaa, että    se   on   oikeasti   nähnyt   mun   kuvan.

Eikä kenelläkään oo hajuakaan siitä, miten paljon näin pieni, häviävän pieni mahdollisuus oikeasti merkitsee mulle :'3 Sille asialle ei voi mitään ja sen kanssa on elettävä. Mä oon nyt vaan niin käsittämättömän onnellinen etten jaksa välittää mistään muusta.

Tässä se video
Lj:ssä eräs ihminen nickillä newskattuneito sanoi jotain aika osuvasti:
"I LOVE NEWS! I LOVE NEWS FANS!"

I said I could make you beautiful

Veljen rippijuhlat oli viime sunnuntaina. Ei mulla oo niistä sen enempää sanottavaa, kaikki tyttö-isoset oli sellasia teinilissuja keitä en mielelläni muistele ollenkaan, mutta yksi poika-isonen olikin sitten kiva jätkä meidän koulusta.
Oli kammottavan kiusallista, kun en tiennyt kumman serkun kanssa mun olisi pitänyt olla, koska jostain kumman syystä ne kaksi eivät koskaan oo ystävystyneet. Ikäeroa 4 vuotta. Mutta on mullakin kolme ja puoli vuotta ikäeroa tähän nuorempaan, eikä hirveesti tunnu haittaavan.
Anyway, mun veli oli suhteellisen hulvaton näky puku päällä.
Ja kyllä, se on mua kaksi vuotta nuorempi vaikka ei ehkä ihan siltä näytä.

Tuossa kuvassa ei näy, mutta me ollaan tosi samannäkösiä.

Hauskinta kuitenkin oli, että veljen kummitädin nuorimmalla lapsella (9vee) oli päällä samanlainen mekko kun millasen mä olin ihan viikko sitten ostanut xDDDDD Teki mieli hakata päätä seinään. Onneksi en pukenut sitä päälle tuona päivänä.
Että näin käy kun ostaa vaatteet lastenosastoilta~
--

Titta-ihmisen kanssa viestittelin koko Animeconin, sovittiin että maanantaina mennään katsomaan uusin Potter.
Ja niin me mentiin. Maanantaina kello 18:00. Nähtiin kaupungissa ja leffassa liikaa tuttuja, mm. meidän ruotsin- ja matikanopettajat Lyseosta ja yksi vanha yläastetuttu.
Musta oli hienoa mennä katsomaan tuo Potter Titan kanssa, koska hänen kanssaan mä tän mun Potter-jutun aloitin sillon tosi kauan sitten ykkösluokalla (voi luoja). Meillä oli sillon ihan oma Daniel-faniklubi, koska se oli esim tosi söpö kahdessa ekassa leffassa ^^ <33

Se leffa ei olisi voinut olla täydellisempi päätös tuolle kahdeksan elokuvan sarjalle. Itkin siinä jos tuossakin ja nauroin paljon, lopetus oli ihana ja hyvin tehty ja Kalkaros oli ihana ja...
No YHYY haluan nähdä sen uudestaan! Maksan vaikka sen kolmetoista euroa ja menen leffan yksikseni katsomaan sen uudelleen. Oli aivan täydellinen elokuva.


Tiistaina lähdettiin isän kanssa mummolaan. Mummolassa saa mennä paljasjaloin eikä tarvitse pestä jalkoja kun tulee sisälle. Mummolassa saa puuroa ja hapankorppuja aamuin illoin ja pullakahvit joka päivä. Mummolassa on ranta ja siellä saa uida niin paljon kuin sielu sietää.

Siellä katsoin animea Hellsing. Ostin nimittäin dvd-boksin, vaikken oo kuullut kuin huhuja X3 mutta huhujen perusteella on hyvä sarja, ja sitä se olikin.

Hyvin oli raaka ja mielenkiintonen ja vaikka mitä, mutta piirtäjä vaan... no, en tykkää piirtäjän tyylistä. Mutta kestän sen, ja haluan katsoa sarjan loppuun.
Ja kaikki animea vähääkään katsoneet voi päätellä, miltä näytti tyttöpäähenkilö xD


Keskiviikkona oli tosi lämmin päivä, ja säätiedotukset lupas lämmintä yötä kanssa. Ja seuraavat kaks yötä olikin tosi lämpimiä. Keskiviikkoiltana soitin [tai siis tekstailin] kavereita suunnilleen aakkosissa läpi, että voisiko joku tulla sinne mun kanssa to-pe yöksi, koska yöt oli niin lämpösiä, että olisin halunnut kaverin jonka kanssa olisi voinut hiippailla kolmelta yöllä rannalle uimaan kuuta katsellen. Mutta siihen mennessä kun viides ihminen ilmotti olevansa varattu tai tullut juuri kotiin tai jtnjtnjtn, mä vihdoin luovutin.
Ainakaan ei ole mun vika että mä olen tällainen ForeverAlone. Mä yritin kyllä, mutta minkäs teet, ei mun kavereilla vaan oo aikaa mulle varsinkaan kesäsin, kaikki ovat menossa ja tulossa (mä myös, mutta yritän kyllä sinnikkäästi tavata ihmisiä siinä välissä aina).

Torstai. Illalla sitten katsoin leffaa tietokoneella, ja kun kaksituntisesta leffasta oli 15min jäljellä, mulle iski aivan kammottava mielihalu lähteä juoksemaan paljasjaloin.
Ja sitten tapahtu jotain eriskummallista: mä toteutin vihdoin sen mielijohteen. Mulla noita tulee aina suunnilleen kerran kuussa, mutta en oo ikinä ennen toteuttanut sitä hetkellistä ajatusta.

Vaihdoin nopeesti pyjamanhousut vaaleanpunaseen pieneen hameeseen, hiippailin narisevat portaat alas, ovi oli auki, hipsin tielle hiljaa ja lähdin juoksemaan.
Juoksin isomummolalle märkää asvalttitietä pitkin, pysähyin tienhaaraan missä asvaltti vaihtu hiekkaan ja jäin tuijottaa vaaleenpunasta taivasta horisontissa. Oli niin tavattoman kaunista että mä vaan jäin pyörimään paikalleni kädet levällä. Mua ärsyttää suunnattomasti kun en ottanut kameraa mukaan...
Sit lähdin takasin, mutta vähän ennen mummolan pihaporttia mä käännyin metsäpolulle ja uimarannalle. Jäin sinne rannalle, menin polvia myöten veteen ja mietin että olispa kiva mennä uimaan. Kello oli ehkä 23:30.

Menin takasin mummolaan ja yläkertaan vaihtaa jälleen vaatteita. Tuumasin vaan että en mä sitten väkisin tarvii kavereita siihen, että teen jotain, mikä kyllä olis kivempaa kavereiden kanssa mutta ihan jees yksinkin.
Menin takasin uimarannalle ja uimaan. Kun tulin takasin, ei iskä eikä mummo olleet huomanneet ees että olin poissa. Oon aika huomaamaton.
Yöuintia on pakko harrastaa useamminkin. Mulla vaan on niin harvassa kavereita kenellä olis pokkaa mennä uimaan keskellä yötä, ja yksin se ei täällä kotona, suhteellisen kaupungissa hirveesti innosta.


Perjantaina oli taas lämmin, menin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ihan ottamaan aurinkoa mpn voimalla musiikkia kuunnellen ja videoita katsellen. Ja sitten uitiin mummolan ranta - uimaranta väliä iskän kanssa (ja voin kertoa että nyt sattuu käsiin ja jalkoihin, on sen verran pitkä matka kuitenkin).

maybe my only con this year

Aamulla heräsin taas vaihteeksi ilman kelloa 6:40 Ja ei muuten oo mitään ärsyttävämpää, kun että aina matkaa edeltävänä yönä nukkuu sellasissa puolen tunnin pätkissä ja herää koko ajan luullen että okei, nyt kellon on pakko olla jo puol seittemän... no oho, puol kolme.
Mulla on aina noin. Mitähän hittoa mä oikein hermoilen? Joku kun selittäis.

Vaatteet äkkiä niskaan ja ruuat laukkuun ja suorilla Vilmalle.
Vilman luona laitettiin hiukset ja otettiin kuvat meidän maailman hienoimmasta cossista.

Koyashige - Murarisuto

"mura mura suru hodo kirei desu..."

Tanssia en nyt kyllä ehtinyt Vilmalle opettaa, mutta ei se mitään. Me keksittiin niin hieno poozu kumminkin.













Matka Turkuun Animeconiin sujui tosi vaivattomasti, välillä sano vettä enemmän kun ikinä ennen, mutta sadekin loppu just sopivasti kun päästiin tapahtumapaikalle.
Matkan varrella nähtiin kyltti jossa luki Pöytyä ja alettiin melkein hyppiä tuoleissamme ja tehdä aaltoja. Parin viikon päästä selviää, miksi X3

Con-paikka oli vähän hämmentävä. Se oli sillä lailla viidessä eri rakennuksessa, jotain Turun yliopistoa ja/tai kauppakorkeaa, ja siellä sitten poukkoiltiin niiden rakennusten väliä.
Aluksi me kierrettiin ihan kahestaan, pyörittiin siellä sun täällä eikä oikein tiedetty mitä tehdä. Lopulta päädyttiin ostamaan pinssejä yhdestä paikasta missä oli paljon myyntipöytiä (ainut myyntipöytäpaikka, missä käytiin useammankin kerran).

Se paikka jäi kaivelemaan mua, koska siellä oli yksi (miten niin, kymmenenpäs) aivan ihana mekko. Se oli keltanen ja tosi söötti, mutta... ei ollut rahaa sillä hetkellä enää niin paljon että olisi riittänyt... Jäi muuten häiritsemään tosi paljon.

Joskus klo 11-12 me mentiin meijän autolle syömään. Tuli muuten veikee fiilis siellä, mulla nimittäin oli tosi aikuismainen olo kun olin farkut jalassa kauluspaita päällä, ja sit vielä hyörin siinä auton ympärillä avainten kanssa eikä iskä ollut mailla halmeilla koko päivänä. Tuntu ihan siltä kun se olisi ollut mun auto ^^
Mutta siihen tuli sitten Anni kavereineen, ja ne alkoivat kaikki riehua, vaihtaa vaatteita ja meikata ja laittaa hiuksia. Mankka soi liian kovalla ja alkoi ahdistaa. Ja sanoin ettei autoon sotketa. No, meikkiähän siellä oli ympäriinsä -.- perhana
Mutta... Nämä ihmiset ei sitten loppujen lopuksi olleet kamalan odottavaista sorttia. Jos jäi jälkeen, jätettiin jälkeen. Joten, me päädyttiin ratkaisuun "mennään vessaan laittamaan hiuksia ja ottamaan teinipeilikuvia".

Sieltä mentiin rakennuksen E pihaan, ja sitten larppiporukka valui paikalle vähin äänin. Siinä sitten istuttiin ja juteltiin kaikessa rauhassa, mm. kyselin yhdeltä heistä, että mitä Johnny's krääsää sillä on myynnissä huomenna ja laskeskelin siinä mitä pystyisin ostamaan. Sitten yhtäkkiä mun ja Vilman luo tuli yksi aivan tuntematon tyttö.
Se oli ilmeisesti just tulossa kysymään ollaanko me jotain Johnny's porukkaa, kun se huomas mun laukun. Sit se kysy että ollaanko NEWSistä. Että joo ollaan. Piti valita helppo cossi johon kuuluu kaks tyyppiä, eli Tegomassu tai Koyashige, ja päädyttiin jälkimmäiseen (koska Tegomassun vaatteet on lähinnä arkivaatteita, ja semmoisia cossatessa tulee niin helposti floppi).
Se pyysi saada ottaa meidän kuvan. Sanottiin larppiporukalle etteivät sitten naura meidän hienolle poseeraukselle. No, komia teeskennelty räkänauru kajahti kuuluvasti pihan halki.
Sitten se tyttö kysyi, oltiinko me jo käyty Johnny's myyntipöydän luona. No eihän me sellasista edes tiedetty.

Sitten paikalle saapuivat Elli ja Irina, meidän maija-myöhäiset, sanoivat tulevansa kahdelta, ja hmm, puoli neljä suvaitsivat ilmestyä XD Oikein hauska oli nähdä, en ollut Irinaa nähnyt vielä ollenkaan lomalla.
Heidän kanssaan lähdettiin sitten sen tuntemattoman tytön perässä sellaseen rakennukseen, mitä me ei oltu edes huomattu (Irinakin eksyi vahingossa oikeaan paikkaan).
Johnny's pöydän luona sitten yksi niistä myyjistä kysyi että ollaanko me Koyashige, ja toinen nauroi vieressä, että olispa ollut noloa jos kukaan niistä ei olisi tiennyt keitä me ollaan XD Kolme heistä ottivat sitten meidän kuvan.
Se oli erittäin mun paikka. Siellä oli Johnny's kuvia ja julisteita ja lehtiä ja keikkakrääsää... Mä olisin voinut jäädä asumaan siihen. Ostin loppujen lopuksi Tegomasu no Uta -albumin ja Kisumain (Kis-My-Ft2) Sengan ja Nikaidon viralliset konserttijulisteet (jotka muuten eivät mahdu mun seinälle).



Ebikisun (A.B.C.-Z & Kis-My-Ft2) konserttikiertueelta~






















Ne myyjät siellä oli tosi mukavia, varsinkin yhden kanssa juttelin paljon niitä julisteita katsellessani. Se kyseli mun lempibändistä ja miksi juuri Kisumai (johon mulla ei oo vastausta XD tykkäänkaikista.com) ja kertoi että hänen lempparinsa on ebisu (A.B.C-Z), josta sainkin hyvän aasinsillan bändin päälaulajaan, Hashimoto Ryosukeen, joka täytti perjantaina viimein 18-vuotta. Vaikkei se ikä Japanissa tarkoita yhtään mitään, kaikki amerikkalaiset ja kaiken muunkin maalaiset fanit meni ihan sekasin. Ebisujen toisiksi nuorin onkin sitten 24-vuotias.
Ärsyttääpä muuten kun en muistanut kysyä kuka sen lemppari on ebisussa >.<
Mutta hups, sinne meni rahat, mutta sainpa tällaisen levyn (ja söpön pussin)

näiden entisten lisäksi

Sitten menin vielä kiittämään sitä tuntematonta tyttöä, joka meijät oli neuvonut sinne. Muunmuassa rakastan mukavia ihmisiä~

Sitten mentiin jälleen syömään autolle. Siitä varmaan mentiin sitten Vilman kanssa kohti kauppakorkeaa (mikä rakennus ikinä olikaan) että Vilma voisi kysyä lattiamajotuksesta. Siellä oli jälleen larppiporukka. Tällä kertaa sain nyittyä elmeriä hihasta että tulisi vähän syrjemmäs, ja sain pyydettyä anteeks mun major sekaannusta yksityisviestien kanssa. Nyt on kaikki hyvin ja elämä jatkuu niinkun ennenkin :3

Vilma lähti Annin luo autolle puhumaan yöpymissuunnitelmista, mä jäin Elinan kanssa pyörimään, käytiin kasvomaalaus/taide-pisteessä ja sitten Elina juoksi asioilla ja minä juoksin perässä kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Kasvomaalauspaikassa saatiin sitten taas puhuttua larppauksesta. Saattoi kuulostaa hyvältä kun keskustelun taso oli jotain "niin miten steve loppujen lopuks kuoli?" ja "varmaan niille paremmille taistelijoille annetaan kunnon konekiväärit, ja nössöille paistinpannut".

Ja kun viimein tuli lähdön aika ja oltiin kävelemässä autolle, joku tuntematon tyttö pysäytti meijät jälleen ja pyysi saada ottaa mun kuvan. Tuli muuten hemmetin orpo olo kun Kei-chan ei ollu vieressä ;___; Kun se oli ottanut kuvan, se vielä halas mua kuulemma "kaupan päälle" :'D Se oli söötti tyttö.

Sitten heitettiin Vilma majotuspaikan lähistölle ja lähdettiin iskän kanssa ajeleen kotiin. Oltiin täydellisesti aikataulussa.
Käytiin syömäs jossain Kangasalan lähellä, kun siitä ohi ajettiin. Oltiin joskus klo 23 kotona, ja menin siitä suoraan koneelle kirjottamaan tätä merkintää, mutta kuvat puuttu kun en jaksanut purkaa kameraa, niin siksi julkasen tämän vasta nyt, kun mun veljen rippijuhlat on viimein ohi X3

rakkaus on hyökyaalto, nyt se vyöryy rantaan

Kyllä, mulla on soinut Antti Tuisku päässä viimeiset viisi tuntia. Mulla oli tossa pari tuntia sitten hyvin miellyttävä keskustelu mun kaverin kanssa tumblrissa. Lupasin nimittäin alkaa käyttää sitä sivustoa kesällä, mutta en ole tehnyt mitään vielä. Mitä siihen sitten vastataan? "HuOh, en oo päivittänyt mitään kuukauteen, jopa ihan stabiloilla kirjoitettava kirjanen jonka kannessa on liila virtahepo on kuukauden myöhässä."
Tähän sain vastauksena että "no missä pyllyssä sä oot ollu puolet lomastas?"

Mitäpä tuohon vastaisi xD Annoin sujuvasti "olen matkustellut ja ollut töissä" -tyylisen vastauksen, vaikka todellisuus on niin paljon kaikkea muutakin.

Kaikki muistaa vielä, miten en-edes-niin-kauaa-sitten kirjoitin merkinnän, jossa luettelin kaiken mitä aion kesällä tehdä. No, tällä hetkellä tehtynä on Potter-maraton, luettuna kaksi kirjaa ja kuopiolaisia (tai siis vain yhtä) nähty kolmen päivän ajan.
Se, miksi en ole edes piirtänyt tai kirjoittanut mitään, johtuu siitä, että sain kuin sainkin kolmen minuutin varoitusajalla itselleni kesätyöt. Joten tällä päivityksellä ei ole mitään muuta virkaa kuin se, että kerron kaiken mitä tähän mennessä on lomallani tapahtunut.

Ensimmäisellä viikolla tajusin että "kappas, mulla on vain viikko lomaa ennen töitä, näenpä kaikki kaverit tässä ennen kun lähden".
Todellisuudessa ehdin nähdä kaksi kaveria.
Sofian kanssa pidin Potter-maratoonin, menin siis Sofialle yöksi. Tämä tiistai-keskiviikko vierailu sisälsi mm.  koko päivän ajan suoraan Sofian kuumaan huoneeseen paistavan auringon, mustan pimennysverhon, mustan päiväpeiton, kaksi ylityöllistettyä viuhkaa, jäätelöä, karkkia/porkkanoita, vesimelonia, kaksi ranta-reissua, yhden reissun kauppaan, vesikello vasempaan jalkapohjaan, rakko oikeaan nilkkaan, elokuvien kommentointia, vähän itkeskelyä, yöllistä itikoiden tappamista ja kaksi ruokailuhetkeä keittiönpöydän ääressä ja mielettömän hyvää ruokaa.

Sunnuntaina vielä hirveässä kiireessä kaiken panikonnin ja pakkaamisen (minkä pakkaamisen, pakkasin yöllä) lomassa päätin sitten mennä Annin luokse ompeluttamaan pienenpientä punaista farkkuhaalariani. Siitä tuli aivan mielettömän söpö!

Aivan, ja kellon lähennellessä yhtä yöllä olin viimein pakannut ja kaikki oli valmiina.
Heräsin aamulla ilman kelloa 5:15, ja hetken päästä iskä tuli katsomaan oonko hereillä, ja kun huomasi että olen, se kysyi että "vai ootko nukkunut ollenkaan". Juu, nukuinhan minä, pirteät neljä tuntia.
5:45 valkoinen paku hurautti pihaan ja eikun menoksi.

VAROITUS: valitusta \ /

Mä en ole mitenkään aamu-uninen ihminen, enkä iltauninen. Oikeastaan, mä nukun tosi vähän. Kesällä kuitenkin 6:45 herätys joka aamu on vähän liikaa, mulla meni joka aamu sellanen 30-60 min siihen että heräsin tosissani. Kahvihan saattais auttaa, mutta mä en juo kahvia. Mutta aina olin täysin hereillä viimeistään aamun ekaan kahvituntiin, kello yhdeksään mennessä.
Mun serkku taas on aamu-uninen. Tai se on uninen koko ajan. Hän valitti koko kolme viikkoa läpeensä, ja koko päivän ajan, aina herätyksestä nukkumaan menoon asti sitä, kuinka häntä väsyttää.
Ja kuvitelkaa kun ihminen, joka on tottunut arkena unirytmiin "klo 12 nukkumaan, herätys klo 7:20" ja lomalla unirytmiin "klo 1:30 nukkumaan, herätys klo 10:30" joutuukin menemään kolmen viikon ajan joka ilta kymmeneltä nukkumaan.
Voin sano että huomattavasti vähemmän väsyttää jos nukkuu kuus tuntia tosi hyvin, kun yheksän tuntia tosi huonosti. Tai okei tottakai sitä mieluiten nukkuu kymmenen tuntia hyvillä mielin, mutta ei se onnistu multa kuin kesällä, koska mulle on oikeesti fyysisesti mahotonta mennä nukkumaan ennen puolta kahtatoista.

Lisäksi mun serkulla on koko ajan nälkä.
Mä olen ihminen joka syö arkena noin kaks kertaa päivässä ja lomalla kerran päivässä, mä en tarvitse paljon ruokaa ja mä selviän oikein mainiosti pitkiä pätkiä ilman mitään ruokaa.
Serkulla on jatkuva nälkä. Ja siitä kuulin vielä useammin kuin siitä että häntä väsyttää. Ja jos se on nälkäinen ja väsynyt, se on aivan helvetin pahalla tuulella. Joten, voitte kuvitella mikä oli päivän yleismieliala.
Ja voi sitä itkua ja hampaiden kiristelyä sen ruoan suhteen.
Jos on tuolla tavalla koko ajan nälkä, niin ei ehkä kannattaisi kieltäytyä kaikesta muusta ruuasta paitsi salaatista. Ja voin muuten sanoa, että jo riittää roskaruoka mulle hetkeksi tämän reissun jälkeen.
Ja missiohan oli, että käytäisiin joka päivä eri ruokapaikassa syömässä. Serkku vaan sattui olemaan hiukan nirso, ja jos paikka näytti hiukkaakaan epäilyttävältä, ei voitu mennä lähimaillekaan. Ja viimeisenä päivänä kun loppujen lopuksi päätettiin mennä pitsapaikkaan jossa oltiin jo käyty, serkku laskeutui noin 5-vuotiaan lapsen tasolle kiukutellessaan (huomatkaa nyt tässä välissä että tämä serkkuhan on mua vanhempi!)

Serkulla on lyhyt pinna, hän kiljuu(lue= korottaa ääntään tarpeettoman paljon turhissakin tilanteissa) ja valittaa, ja on niin dominoiva, ettei hänen äitinsä uskalla valita ruisleipää kaupasta ilman tyttärensä suostumusta.

Huom: koko kolmen viikon aikana mä en valittanut mistään muusta kuin siitä että jalkoja särkee (jouduttiin muutama päivä tekemään koko kahdeksan ja puoli tuntia seisomatyötä) ja että on kuuma (kolmena viimeisenä päivänä tehtaalla oli aamu-kuudesta ilta-seitsemään 33 astetta lämmintä, pakkaa siinä kirjoja laatikkoon, saatana).

OOKOO, valitus loppui~

Jos unohdetaan kaikki nuo sivuseikat ikävästä serkusta ja hänen valituksestaan ja laihdutuspakkomielteestään ja se, että kolmena iltana viikossa olin NÄIN lähellä soittaa ahdistuspuhelun Sofialle ja haukkua serkkuni pataluhaksi...
Jos tuo kaikki unohdetaan, niin mulla oli uskomattoman mukavaa, näin työn kannalta.

Tuollainen tehdastyö on mulle oikea unelma. Mä ladoin kalentereita koneeseen joka rei'itti ne, leikkasin paperia, kirjoitun lähetyslistoja, pakkasin vihkoja ja kalentereita laatikoihin taikka lavalle... Yksinkertaista, helppoa, ei tarvitse ajatella muuta kuin lukuja, aika kuluu nopeasti...
Mä RAKASTAN tuota työtä! Kolme viikkoa, kuus ja puol sataa euroa siitä että sain tehdä jotain mistä tykkään aivan helvetisti.

Okei, yksi paperikone kyllä vihasi meitä. Se veti lankaa kieroon eikä välillä sitonut koko vihkoa, jätti lankaa yhden silmukan liian vähän tai jotain muuta mukavaa, eikä se millään meinannut toimia ennen kuin se pääsi rytmiin neljän tunnin päästä.
Ja se rytmi oli liian kova, mä en kerennyt laittaa niitä vihkoja entisiä alta pois ennen seuraavia ja siksi jouduttiin silti keskeyttämään työ aina silloin tällöin.

Käytiin Helsingissä kaksi kertaa. Järvenpäästä junalla meneminen oli niin helppoa ja maksoi vaan kolme euroa.

Ekalla kerralla oli kylmä. Ostin hameen.

Me käytiin syömässä Kampissa sellasessa hampurilaispaikassa, ja siellä oli joku aivan tolkuttoman söpö  aasialainen miesmyyjä. Hellyyttävää kun sillä oli niin kiire, se oli yksin siellä x3

Toisella kerralla ostin tuollaisen muumi-asian,

kaksi koru-asiaa (en tiedä, kännykkään tai avaimenperäksi ne kai on tarkoitettu)

ja paidan, maailman söpöimmän paidan tottavie! (Josta mulla ei piru vie ole vielä kuvaa >.<)


Ja tällaista kaikkea muuta mukavaa ostelin.
Kaksi mekkoa,

toisenkin hameen + topin

Työviikkojen 1 ja 2 (eli lomaviikkojen 2 ja 3) välissä 17.-19.6 meninkin sitten Keravalle larppaamaan. Ja vaikka lupasin, että kerron tässä mitä siellä tapahtui, niin turha toivo, hähää~ Jos kiinnostaa, tulkaa kysymään henkilökohtaisesti. Kuvaa en ehkä uskalla laittaa kuitenkaan, en tiedä mitä ihmiset siitä ajattelisivat.
Mutta larppaus oli jotain aivan liian hienoa, koko peli sujui multa uskomattoman hyvin, enkä todellakaan malta odottaa heinäkuun viimeiseen viikonloppuun, että pääsen taas larppaamaan, tällä kertaa Pöytyälle.


Minun hahmon (Kishida Kyodan) aseet

 



Vampaneesien kasvomaalit

Larpin jälkeen jäin tehtaalle nukkumaan. Toisin sanoen, vietin sunnuntai-iltani ja su-ma yöni helvetin pelottavassa tehtaassa, yksin. Nääh, ihan okei se meni, mutta joku tosi random mies liikuskeli illalla yksin tehtaalla, ja sen jälkeen en uskaltanut enää päästää itestäni ääntä.
Tärkeetä.

Työviikkojen 2 ja 3 välissä eli 23.-26.6 taas oli juhannus, eli menin mummolaan, enkä ollu pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin heti torstai-iltana.
Ja mummolassa mä saan usein olla ihan rauhassa, joten mä menin yläkertaan katsomaan Hyotenia. Joka muuten edelleen on maailman surullisin ja juonellisesti paras dorama ikinä.


Tässä viikonloppuna näin myös Elliä, sunnuntaina. Koska tulin mummolasta jo lauantaina, mietin että tässäpä on aikaa nähdä joku kaveri. Pikainen päättely, kenet haluan nähdä ja kuka sattuisi olemaan maisemissa. Ja sitten menin Ellin kanssa kaupunkiin, en mitenkään pitkäksi aikaa kaiken muun oheisen takia kyllä. Mutta silti.


Sitten loppui työt. Viikonloppuna 1.-3.7 katsottiin iskän kanssa ehkä viis leffaa, mukaan luettuna Robotin elämää ja Apocalypto. Ellu oli myös mun luona lauantaina, ja asiasta sovittiin perjantai-iltana suunnilleen näin:

"Doumooo~ Anata wa ie de? Ashita toka nichiyoubi ni watashi no uchi e kitai?"
"Haai uchi ni ite, ashita soko ni kite mo ii desu yo. Nanji ni kuru?"
"Juuni ji ni? Ku ji ni okiru x3 "

Koska Ellu on ainut ihminen jonka kanssa mä voin puhua japania, joten yritän pitää tollasta yleiskielitaitoo eed vähän yllä nyt kun ei oo niitä kurssejakaan ^^
Ennen Ellun tuloa katoin iskän kanssa taas jonkun leffan ja yhen jakson Pasilaa, ja hups, olin saanut vaatteet yöpuvun tilalle noin kaksi minuuttia ennen kun Ellu soitti ovikelloa.

Jossain tässä välissä olin jälleen pyörimässä Lafissa, ja sain ehkä maailman parhaan ficci-idean! Ja mä aloin toteuttaa heti, koska muuten mulla olis menny hermo. Ja nyt suunnittelu on jo tullu pätökseen, eli nyt pitäisi enää kirjoittaa. Ja mä oikeesti haluun kirjottaa tuon, koska mä haluan julkasta taas jotain..! Oon julkassut viimeksi joskus, en haluu ees tietää, syksyllä 2009.

5.7 näin Sofian. Ja sehän olikin hauska vierailu. Yritin puhua häntä mukaan larppiin, mutta loppujen lopuksi hän ei vielä uskaltanut ryhtyä tähän leikkiin, mikä on oikein ymmärrettävää, ei oo mikään maailman helpoin peli muutenkaan nyt tulossa :D

6.-8.7 olin sitten Kuopiossa. Näin vain yhtä kolmesta, koska kaksi muuta olivat jossain muualla tai vaikeassa tilanteessa.
Keskiviikkona katsottiin vähän sitä sun tätä, mm. Shokuraa, ja näin ohimennen jopa Tegoshin (sekä hyvin pienen että 21-vuotiaan version) koska oli jakso, missä kerrattiin mitä kaikkea sitä on kymmenen vuoden aikana tullut tehtyä.
On muuten tosi jännää, miten voi olla näin, että vaikka meillä kahdella on yhteinen kiinnostuksen kohde, silti tää kuopiolainen ei tykkää mistään siitä mistä mä tykkään. Mullahan on loistava tilanne koska tykkään kaikista ja voin kattoa mitä vaan, mutta kuvitelkaa tilanne, jos suostuisin kattomaan vain Tegoshi-related things...
Torstai oli erittäin vahvasti kimono-päivä. Aloitettiin aamulla katsomalla Ohoku (leffa joka kertoo käytännössä naisten pyörittämästä yhteiskunnasta, 1700-luvun Japanista, jossa jopa samuraiden keskuudessa kaikkein korkea-arvoisin henkilö on nainen[mikä on esim aivan hemmetin siistiä!])



Sitten katsottiin kaksi Shounentachia, Johnny's junioreiden tekemiä musikaaleja, ensin Kantou- ja sitten Kansai-versio. Ja niissäkin oli kimonoja. Ainakin alussa. Ja Tamalla oli erittäin vakuuttava pyssy.
Yhyy se Kantou versio oli ihan kamalan surullinen ja Tottsu on tosi kaunis ;---;

Uimassa käytiin, vesi oli niin lämmintä että hulluksi meinasin tulla. Mutta valitettavasti rannalle oli niin pitkä matka, että kengät alkoi tosissaan hiertää ja sain vielä kaupan päällisiksi auringonpistoksen, ja sitten oli uskomattoman kammottava olo aina iltaan asti.

Illalla iltalenkki. Ne on ehkä parasta näissä vierailuissa aina. Me vaan puhutaan, yleensä koulusta ja kirjottamisesta, lisää bändeistä, ja tällasissa tilanteissa mullakin on jopa lupa kertoa omia bändijuttujani ^^ Keskusteltiin mm. niiden juomistottumuksista, asumisesta, harrastuksista ja lemmikeistä (kaikki ne kun tuntuvat rakastavan lemmikkejään enemmän kuin mitään).



Kaikissa kuvissa Tegoshi ja hänen koiransa Skull-kun,
söpöin koira ikinä~

















Perjantaina oli yhtä kuuma kun torstaina... Katsottiin doramaa nimeltä Unubore deka, se on hauska.



Ja 17:40 bussilla kotiin. Sain olla perjantaista sunnuntaihin yksin kotona, ja toissapäivänä olin mesessä ensimmäistä kertaa aika pirun pitkään aikaan.
Sunnuntaina olin kaupoilla äitin kanssa, ja ostin vielä yhden mekon (en oo ikinä ennen nähnyt noin täydellistä väriä) ja söpön hupparin.

Lomaa on nyt mennyt siis viis viikkoa, kotona oon ollut peräti puolitoista viikkoa. Kolme viikkoa meni Kellokoski/Järvenpää/Helsinki/Kerava osastolla, ja Konginkankaalla kävin välissä.
Loppupuoli lomasta menee myös reissatessa. Tiutau ja sitä odotellessa.

Tulipa pitkä merkintä. Nyt katson muumeja, jakson nimi on Taikurin taika~ Olisin aika onnellinen jos jatkossa ehtisin päivittää vähän useammin kuin kerran kuussa XD
Jännä, alotin tän kirjottamisen 9.7, mutta lopetan nyt 11.7
Tänään on Kato Shigeakin syntymäpäivä, joten onnitteluihin on hyvä lopettaa tämä viesti:

Kato Shigeaki - otanjoubi omedetou~!<33