Oli kammottavan kiusallista, kun en tiennyt kumman serkun kanssa mun olisi pitänyt olla, koska jostain kumman syystä ne kaksi eivät koskaan oo ystävystyneet. Ikäeroa 4 vuotta. Mutta on mullakin kolme ja puoli vuotta ikäeroa tähän nuorempaan, eikä hirveesti tunnu haittaavan.
Anyway, mun veli oli suhteellisen hulvaton näky puku päällä.
Ja kyllä, se on mua kaksi vuotta nuorempi vaikka ei ehkä ihan siltä näytä.
Tuossa kuvassa ei näy, mutta me ollaan tosi samannäkösiä.
Hauskinta kuitenkin oli, että veljen kummitädin nuorimmalla lapsella (9vee) oli päällä samanlainen mekko kun millasen mä olin ihan viikko sitten ostanut xDDDDD Teki mieli hakata päätä seinään. Onneksi en pukenut sitä päälle tuona päivänä.
Että näin käy kun ostaa vaatteet lastenosastoilta~
--
Titta-ihmisen kanssa viestittelin koko Animeconin, sovittiin että maanantaina mennään katsomaan uusin Potter.
Ja niin me mentiin. Maanantaina kello 18:00. Nähtiin kaupungissa ja leffassa liikaa tuttuja, mm. meidän ruotsin- ja matikanopettajat Lyseosta ja yksi vanha yläastetuttu.
Musta oli hienoa mennä katsomaan tuo Potter Titan kanssa, koska hänen kanssaan mä tän mun Potter-jutun aloitin sillon tosi kauan sitten ykkösluokalla (voi luoja). Meillä oli sillon ihan oma Daniel-faniklubi, koska se oli esim tosi söpö kahdessa ekassa leffassa ^^ <33
Se leffa ei olisi voinut olla täydellisempi päätös tuolle kahdeksan elokuvan sarjalle. Itkin siinä jos tuossakin ja nauroin paljon, lopetus oli ihana ja hyvin tehty ja Kalkaros oli ihana ja...
No YHYY haluan nähdä sen uudestaan! Maksan vaikka sen kolmetoista euroa ja menen leffan yksikseni katsomaan sen uudelleen. Oli aivan täydellinen elokuva.
Tiistaina lähdettiin isän kanssa mummolaan. Mummolassa saa mennä paljasjaloin eikä tarvitse pestä jalkoja kun tulee sisälle. Mummolassa saa puuroa ja hapankorppuja aamuin illoin ja pullakahvit joka päivä. Mummolassa on ranta ja siellä saa uida niin paljon kuin sielu sietää.
Siellä katsoin animea Hellsing. Ostin nimittäin dvd-boksin, vaikken oo kuullut kuin huhuja X3 mutta huhujen perusteella on hyvä sarja, ja sitä se olikin.
Hyvin oli raaka ja mielenkiintonen ja vaikka mitä, mutta piirtäjä vaan... no, en tykkää piirtäjän tyylistä. Mutta kestän sen, ja haluan katsoa sarjan loppuun.
Ja kaikki animea vähääkään katsoneet voi päätellä, miltä näytti tyttöpäähenkilö xD
Keskiviikkona oli tosi lämmin päivä, ja säätiedotukset lupas lämmintä yötä kanssa. Ja seuraavat kaks yötä olikin tosi lämpimiä. Keskiviikkoiltana soitin [tai siis tekstailin] kavereita suunnilleen aakkosissa läpi, että voisiko joku tulla sinne mun kanssa to-pe yöksi, koska yöt oli niin lämpösiä, että olisin halunnut kaverin jonka kanssa olisi voinut hiippailla kolmelta yöllä rannalle uimaan kuuta katsellen. Mutta siihen mennessä kun viides ihminen ilmotti olevansa varattu tai tullut juuri kotiin tai jtnjtnjtn, mä vihdoin luovutin.
Ainakaan ei ole mun vika että mä olen tällainen ForeverAlone. Mä yritin kyllä, mutta minkäs teet, ei mun kavereilla vaan oo aikaa mulle varsinkaan kesäsin, kaikki ovat menossa ja tulossa (mä myös, mutta yritän kyllä sinnikkäästi tavata ihmisiä siinä välissä aina).
Torstai. Illalla sitten katsoin leffaa tietokoneella, ja kun kaksituntisesta leffasta oli 15min jäljellä, mulle iski aivan kammottava mielihalu lähteä juoksemaan paljasjaloin.
Ja sitten tapahtu jotain eriskummallista: mä toteutin vihdoin sen mielijohteen. Mulla noita tulee aina suunnilleen kerran kuussa, mutta en oo ikinä ennen toteuttanut sitä hetkellistä ajatusta.
Vaihdoin nopeesti pyjamanhousut vaaleanpunaseen pieneen hameeseen, hiippailin narisevat portaat alas, ovi oli auki, hipsin tielle hiljaa ja lähdin juoksemaan.
Juoksin isomummolalle märkää asvalttitietä pitkin, pysähyin tienhaaraan missä asvaltti vaihtu hiekkaan ja jäin tuijottaa vaaleenpunasta taivasta horisontissa. Oli niin tavattoman kaunista että mä vaan jäin pyörimään paikalleni kädet levällä. Mua ärsyttää suunnattomasti kun en ottanut kameraa mukaan...
Sit lähdin takasin, mutta vähän ennen mummolan pihaporttia mä käännyin metsäpolulle ja uimarannalle. Jäin sinne rannalle, menin polvia myöten veteen ja mietin että olispa kiva mennä uimaan. Kello oli ehkä 23:30.
Menin takasin mummolaan ja yläkertaan vaihtaa jälleen vaatteita. Tuumasin vaan että en mä sitten väkisin tarvii kavereita siihen, että teen jotain, mikä kyllä olis kivempaa kavereiden kanssa mutta ihan jees yksinkin.
Menin takasin uimarannalle ja uimaan. Kun tulin takasin, ei iskä eikä mummo olleet huomanneet ees että olin poissa. Oon aika huomaamaton.
Yöuintia on pakko harrastaa useamminkin. Mulla vaan on niin harvassa kavereita kenellä olis pokkaa mennä uimaan keskellä yötä, ja yksin se ei täällä kotona, suhteellisen kaupungissa hirveesti innosta.
Perjantaina oli taas lämmin, menin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ihan ottamaan aurinkoa mpn voimalla musiikkia kuunnellen ja videoita katsellen. Ja sitten uitiin mummolan ranta - uimaranta väliä iskän kanssa (ja voin kertoa että nyt sattuu käsiin ja jalkoihin, on sen verran pitkä matka kuitenkin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti