neljäs vuosipäivä

Mun kaveri Vilma oli mun luona yötä nyt. Enkä muista millon viimeks me oltaisiin käytetty aikaa näin tehokkaasti. Me katsottiin kolme leffaa yhen lyhyen illan aikana hei, eikä me oltu juurikaan koneella, mikä on oikeesti aika yllättävää, koska meillä molemmilla tuppaa elämä olemaan koneella.
Me katottiin siis Madakaskar, Anastasia ja Monsterit oy.
Monsterien aikana kyllä pilkki ihan kiitettävästi, lopetettiin sen kattominen joskus puol kahelta yöllä sitten...

Me myös leivottiin, jotain vähänku mokkapaloja

Look how cute~
Me haluttiin leipoo jotain Koyan, Koyama Keiichiron synttäreitä varten, koska se mies onkin huomenna jo kypsät 27vee

Löysinpäs vanhan kuvan, se on ehkä 23 tai 24 tässä.

Että olkootkin että synttärit on vasta huomenna, mutta meillä meinas muutenkin loppua aika kesken, vaikka oltiin kuinka tehokkaita hyvänsä :'D

Aamulla sitten mä hyppäsin pesee mun hiukset ennen ku Vilma heräsi. Siinä sitten jälkeenpäin kirjotin/piirsin yhen A3:sen, mun otsahiukset leikattiin lennossa, hiukset laitettiin ja sitten otettiin kuva:

Tuo "I want you, I need you, I miss you, my love" on NEWSin biisistä Futari/130000000 no kiseki, "ichiokusanzenmanbun no futari no kiseki na no n i..."

(No nyt katkes ajatus . . . . . . . saatanan Dancin' in the secret...)
Niin, aivan.

Mä tosiaan osallistuin sellaseen NEWS-faniprojektiin. Mutta ylläripyllärizingelibingeli unohdin aikavyöhykkeet ja aikaerot, joten saatoin lähettää noi liian myöhään. Toivon, että ne ottaa noi mun vielä mukaan.
Tosiaan, Vilma otti musta ton kuvan sitä varten, ja torstaina Sofian luona sit tein sellasen kivan audion. Kun siinä "tehtävänannossa" sanottiin, että "halutaan audio, missä sanot omalla kielelläsi I LOVE NEWS". No, minähä tein sen. Jumalattomat suorituspaineet, mutta ei se mitään, mä vaan halusin, että ne sais suomen siihen mukaan. Joten nyt mä tosiaan toivon, että ne ottaa vielä noi mun mukaan siihen projektiin, muuten mä saatan vähän masentua, koska edellisen kerrankin kun yritin osallistua tällaseen faniprojektiin, se ei onnistunu, jokin feilas sillon täysin, enkä mä saanu omaa kuvaani siihen mukaan.


Mutta tiedättekös ihmiset, mitä tuo neljäs vuosipäivä tuossa otsikossa tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että tasan neljä vuotta sitten, 30.4.2007 pidettiin nelijäsenisen AnCafen viimeinen konsertti. Niiltä lähti kitaristi, Bou (josta olen puhunut jo aikaisemmin)

No, mitäpä siitä sanomaan. Ei oo mitään kamalampaa sydämensärkijää, kun tosi pieni ja tosi sulonen japanilaismies ja sen kolme kaveria, jotka itkee puoli tuntia, putkeen.

Mä ostin tuon live dvdn An Cafen virallisilta sivuilta, suoraan japanista, tosi pienestä paikasta, ei tietookaan englanninkielisistä teksteistä, mun oli vaan pakko saada tuo. Se mitä mä muistan, niin se makso vaan päälle neljäkymppii postikuluineen, plus se toimitettiin sillee neljässä päivässä, mikä oli melko saakelin nopeeta toimintaa.
Vuonna 2008, sujuvasti vähän päälle vuosi sen jälkeen kun Bou oli lähtenyt, ja mulla kävi tosi hyvä tuuri kun löysin sen, en tiiä onko sitä nykyään enää missään.

Siinä 2-levyllä on ekaks kolme biisiä, sitten sellanen pitkä MC. Miku, Kanon ja Teruki piti puheensa Bousta/Boulle, ja Bou tuli vielä sanoo viimeset sanansa. Muistan itkeneeni lähinnä sille, että nää miehetkin itki, on se nyt helvetin surullinen näky hei.

Tosiaan. Mä olen katsonut tuon liven viimeksi 2009 kesällä. 2009 kesä oli vielä sellaista aikaa, kun en tajunnut käytännössä sanaakaan japania. Liven puheosuudet on mulla menneet aina yli hilseen, mutta...
Nyt kun katsottiin, mä ymmärsin käytännössä täydellisesti mitä ne sano, ymmärsin vihdoin mille fanit nauro...
Ja kun niitten puheitten jälkeen ne soitti sellasen biisin kun Meguriaeta Kiseki, joka on valehtelematta Antikun kaunein laulu, niin jostain syystä ne piti sellanen minuutin, parin, tauon, ennen viimestä biisiä, Bonds ~kizuna~. Mä en ikinä ennen tätä päivää miettiny sitä tarkemmin, että miks. Mä oletin vaa... en tiiä, en mitään. Mut nyt kun mä katoin sitä... siis Teruki, rumpali, itki siinä välissä, fanit huusi koko ajan että "Teruki ganbare!!" ja vielä ennen kun Miku ilmotti viimesen biisin nimen, se kysy Terukilta jotain, että onko se kunnossa...

Mulle iski iha helvetilliset sympatiat siitä. On se nyt varmaa saatanan kivaa alottaa soittaa viimestä biisiä ikinä Boun kanssa, en mäkään haluis paukuttaa rumpuja tunteella kun miettii että se on siitä viimesestä biisistä kiinni, että paras ystävä lähtee bändistä...

Sussaatana. Mä oon niin onnellinen että mä katoin sen liven. Siis vaikka se on hirveetä itkeskelyä mulla viimeset puol tuntia, eikä kukaan haluu nähä mua sellasena, niin silti.

Nostalgia on yks ihanimmista tunteista ikinä. Siis mä kiitän jotain korkeempaa tahoa siitä, että mä löysin An Cafen uudestaan. Toi liven kattominen toi mulle kaikki vanhat muistot mieleen vielä selkeemmin, kun noista kuvista.

on lupa puhua paskaa sillon tällön

Mua ärsyttää. Aika moni asia mutta...

1) Kun ihmiset väheksyy eikä tunnusta vertaisekseen. Mä oon alkanu tässä lukiossa oppimaan ettei yksikään ihminen oo toista huonompi, mutta tuosta on vaikea pitää kiinni kun koko ajan painetaan kengällä naamaa maahan sanoen "älä tule taivastasolle kun et yllä edes helvettiin". Kyllä se latistaa ihmistä.

2) Kun en voi katsoa Stagea, kun siellä on synkkari. En haluis ees sanoo ton koulun nimeä. Ei sinänsä, mutta miksi tämä yksi-maailman-huomion-kipeimmistä-ihmisistä on koko ajan kuvaruudussa ja äänessä? Musta olisi kiva katsoa Stagea, mutta en mä jaksa millään, se vie energiaa hirveesti.

3) Se että tulee kaikki maailman pahimmat slap-in-the-face kerralla. Kaveri 1 lähtee Espanjaan, kaveri 2 Los Angelesiin.
Yks lähti tänään Japaniin. Toinen oli kans lähdössä, mutta hänen lähtönsä viivästyi - alle puolella vuodella. Mm, tulkaa hieromaan noita matkojanne, matkalaukkujanne, suunnitelmianne ja muita juttujanne meijän naamaan, kenellä ei oo tietookaan sinne pääsystä. Nyt mä sanon suoraan: te saatana pääsette kuitenki toteuttaa ne unelmanne. Yrittäkää nyt ees hyvä jumala muistaa se.

Yks pääsee Pariisiin kaikkien lempibändiensä keikalle, kerralla. Kukaan ei voi tajuta miten once in a life time tilaisuus toi on, tollanen ei toistu, jumalauta. Tässä on menny jo niin jumalattoman monta vuotta että saatiin ne vihdoin ees sinne. Toi tilaisuus ei oo lähelläkään mitään... MUCCua tai Despaa, ketkä käy jopa Suomessa ihan suht useinkin. Toi taas _ei_toistu.
Ja tää ihminen joka sinne pääs, valittaa siitä miten huonon paikan sai sieltä keikkapaikalta...
Multa menee usko. Miten voi olla tällasia ihmisiä, jotka saa aina kaiken mitä ne haluaa, eikä silti oo tyytyväisiä yhtään vittu mihinkään... Sitten ne tulee hieroo niitä keikkalippujaan tällasten naamaan, ketkä on eniten kateellisia ja katkeria siitä.
Mua suututtaa. Mä olisin valmis myymään sieluni pirulle tollasesta tilaisuudesta. Toinen pääsee sinne yhtä helposti kun keikalle lutakkoon, porukat tottakai maksaa kaiken... Ja sitten sitä valitetaan miten saatiin huonot paikat.

Mä olisin niin onnellinen ihan mihin vaan, jos pääsisin mun lempibändin keikalle, mä olisin onnellinen mun tilanteeseen vaikka joutuisin saamari Tokyo Domen perimmäisen rivin reunimmaiselle paikalle.

Tätä mieltä mä olen.


Greyn anatomia on ehkä kamalin sarja ikinä. Siitä on nyt menossa joku seittemäs tuotantokausi, ja tähän mennessä on ollu ehkä korkeintaan viis jaksoo yhteensä minkä lopussa/aikana en olisi itkenyt. Nyt katsoin sitä, ja voin sanoa että ihan kammottava jakso ;___; Hyviä biisejä <33


Plus oon nyt kaks kertaa käyny puhumassa mun vanhan yläasteen kaseille Lyseosta. Se menee hyvin. Onneks kaseilla on se pelon sekanen kunnioitus, kun me ollaan niin "vanhoja" jne, että kyllä jotain kunnioitusta löytyy. Se ei jännitä yhtään, olla siellä edessä. Musta on ihanaa et mä oon päässy eroon sellasesta esiintymisjännityksestä käytännössä kokonaan.

Meinasin näyttää mahollisesti tältä huomenna siellä. Tai sit laitan mun pinkin mekon... Katotaan mitä sää sanoo.

Huomatkaa:
1) NEWSin paita <33 niitä mulla on kaks, ja rakastan molempia yli kaiken~ tunnearvoltaan korvaamattomia.
2) Jättimäinen possupehmo sängyllä. se on iso ja pehmeä.

horror-varoitus

Varoituksena: elkää nyt herran jestas jääkö kattelee niitä kuvia, jos ette tykkää kauhusta.

Viime viikonloppu oli kiva ja mielenkiintonen, mut mä en vielä kerro siitä xD ootan että saan kuvia, mitä sit laittasin.

Beginning
Secret
Suspicion
Distortion
Jealousy

Higurashi-animen ensimmäisen viiden jakson nimet englanniks.
Ettikää joku sairaampi niin onnittelen.

Mä näin tossa vähän aikaa sitten pari pätkää siitä animesta, jotain vähän turhan veristä ja skitsoa, joten tottakai mä halusin kattoa sitä.
Ja anime alko sillä että oli 10-15 sekunnin pätkä, missä jätkä pieksää kaks tyttöä pesäpallomailalla... Ja hups, sit tyyli ja genre ja kaikki vähän muuttu: kaikki oli ihan pastelliväristä, tytöt oli söpöjä ku mitkä ja oli pikkunen kyläkoulu, jossa on vaan joku kymmenen oppilasta, ja pieni neljän tytön ja yhden pojan kaveriporukka...
Pystyy hämäämään ihmistä niin pahasti.

Joka jakson lopussa tapahtu jotain outoa, ja jatku aina seuraavassa jaksossa, ja neljännen jakson lopussa sit meni homma vähän veriseks ja joo porukkaa kuoli...
Ja sit se alko alusta!
Viitosjakso alko, siinä ihan aluks ennen opening-biisiä tuli taas sellanen 10-15 sekunnin pätkä ja sit... kaikki alko alusta, kaikki eli onnellisina, mitään ei ollu tapahtunu, oltiin palattu tarinan alkuun samoilla hahmoilla... Mutta, vaikka juoni oli sama, tapahtumat oli eri.

En oo ikinä kattonu mitään näin skitsoa ja hämmentävää animee :'D mä ootan vähän kauhun sekasin tuntein, mitä tästä tulee. Oon nyt jaksossa 9 menossa, ja tiiän jo mitä tapahtuu, koska tyhmä lapsi kattoo animesta aina ensin parhaat palat ja oottaa sit niitä ihan innoissaan x3

Mutta... jakso kaheksan meni kyllä iha harakoille... Siis mä vihaan tätä, kun koko ajan on tapahtuvinaan jotain tai tapahtuu, mutta sitä ei näytetä että mitä tapahtuu. On se nyt perhana, onko tää vaan k15 anime -.-'' Nnnaaaah! Milloin tulee ne hienot kohtaukset, mitä oon kattonu yksittäisinä?? Niitä odotellessa . . .

Kertokaa miten tää

voi transformoitua tällaseks

Eikö oo jännä?

Mä ihan oikeesti tykkään verisistä horror-animeista. Näissä on yleensä hyvät juonet vaikka kauhuleffaan, plus ne on yleensä piirretty kivasti. En mä nyt oo vielä kattonu ku kolme(a): Elfen Lied, Highschool of the Dead ja nyt Higurashi no Naku koro ni.

Elfen Lied



ja

Highschool of the Dead




Mut oon kuullu monista, ja haluun kattoo. Näistä saa uskomattoman hyviä ideoita piirustuksiin, vaikka ne piirustukset tulee olemaan ehkä hiukan kyseenalaisia, vähän toista maata kun tällaset

Huomatkaa tää kameran laatu. Omistan kyllä skannerin, mutta
a) se on nyt poissa käytöstä
b) se raiskaa kaikki mun kuvien varjostukset eli koko kuva näyttää silloin pöllöltä, enkä omista varhaisimman vaiheen paintia parempaa kuvanmuokkausohjelmaa.
Siksi kameralla otettu kuva, niitä tod. näk tulee lisää joskus. Silloin tällöin.









Suokaa anteeksi, menen loppuillaksi panikoimaan sitä etteivät opot vastaa sähköposteihin lomalla ja sitä, mitä sanoisin niille kasiluokkalaisille heti tiistaiaamuna. Sillä muuten skippaan psykan tunnit plus ekan ruotsin tunnin mahdollisesti.

It's called Vallankumous

Espanjan parikoe meni sillä, että kyseltiin sit toisiltamme kysymyksiä tyyliin "gustan tu cucarachas?" että on se kyllä hyvä miten hyödyllisiä sanoja se opettaja opettaa meille. Ykköskurssin ekalla tunnilla se jo opetti meille että mite sanotaa 'vittu' espanjaks~
Dodi.

huomatkaa muute pirun siisti pöytä. se on oikeesti siisti kun siinä on vaan noin vähän tavaraa.











Mutta pistää kyllä miettimään, että minkä hiton takia tää maailma potkii mua nyt tällai päähän. Tulee mieleen se Pasilan jakso '25', koska siellä se olevinaan-jack-bauer-tai-jtn (anteeks ku kirjotan niin oikein) sano että "kaikki mulle rakas kuolee aina".

Nyt on mullaki vähä sellanen fiilis. No, mikään ei kyl kuole sillee kongreettisesti, mut... sillei kuitenki.

Että ensin an cafesta lähti mun lempijäsen, siihen mennessä elämäni suurin rakkaus, Bou.

Ja sitä itkettiin pitkään ja hartaasti (vaikka tämä mies olikin lähtenyt bändistä abaut vuosi ennen kuin kuulin edes koko yhtyeestä) ja itketään edelleen, 30.4 tulee neljäs vuosipäivä Boun lähdöstä.

Oho, onpa siitä kauan O.O












Seuraavaksi koko yhtye jäi tauolle, ja näillä näkymin kaikesta muusta aktiviteeteista päätellen An Cafe ei enää koskaan palaa julkisuuteen. Mutta jos palaa, niin lupaan tanssia pöydällä.

Seuraavaksi tuli tieto, että toinen lempibändini, Ayabie on hajonnut.

Vaikka kaverini sanoi että hänestä ilmoitus kuulosti enemmänkin siltä että bändi _saattaisi hajota, niin minä käsitän ilmauksen "internal conflicts" ja sen että "jäsenet ilmoittivat eroamisesta..." että se oli sit siinä.

Ja mähän ensinnäkin luulin pitkään, että se oli laulaja-Aoi (keskimmäinen, mun lemppari<33) joka otti hatkat bändistä, mut ei.
Siinä käviki niin että noi kaikki neljä muuta vaan teki joukkomarssin ulos siitä yhtyeestä ja ne jätti Aoin yksin :'D
tuli sellanen olo että "kasvakaa aikusiks!"


Ja näitähä riittää, jos ei välttämättä ihan lopettamisia, niin ainaki helvetin pitkiä vaikeita kausia.
Mutta nyt tää viimenen sitte.
Tässä on nyt sellasen kaks ja puoli vuotta... tai okei, 2006 keväästä asti mun tämän hetken lempibändillä, NEWS, on menny käytännössä iha sikahuonosti aina sellasissa pätkissä. Joo 2006 ne jäi massiiviselle tauolle uudenvuoden keikkaan asti. sit niillä meni hyvin vuoteen 2009 asti, mut sit meni kaikki iha läskiks.

Yks single vuodessa, ei kiertueita eikä paljo mitään muutakaan. Mutta se mikä kukoisti oli noitten kaikki muut projektit paitsi tämä itse bändi.

Ja nyt mä pari yötä sitten näin jonku ihan hirveen painajaisen, missä LJssä oli news-jpop yhteisöön joku vaan pistäny merkinnän, josssa luki isolla eglanniks että "TÄSSÄ SE NYT OLI" ja sit siinä oli jotai artikkeleja missä kerrottiin siinä että NEWS järjestää jäähyväiskiertueen ja sinne on liput myynnissä nyt.


Ja vituttavinsa tässä tilanteessa on nyt kaks asiaa:
1) kaikki mun viimeaikaset enneunia muistuttavat unet on käyny toteen, toisin sanoen viis kappaletta tällä hetkellä.
2) kukaan mun tutuista ei varmaan ikinä pystyis ymmärtämään miten kipee asia toi mulle on. Tällä hetkellä se on noiden kuuden, ja varsinkin Tegoshin (toinen vasemmalta) ansiota, että mä tässä kirjotan. Jos NEWS lopettaa toimintansa... ja varsinki jos ne lopettaa ennen kun mä oon päässyt niitten keikalle, mä en tiedä miten mä jatkan.

Nii kävin sit lukee yhtä topicia mikä aiheutti ihan mukavan keskustelun. Siellä kysyttiin että "miksi Johnny hyljeksii NEWSiä".

"Those amazing & talented boys didn't show their full force yet,and they have a lot of potential really,hope JE will realize that soon T__T
and for the real fans to have more faith on them as well ♥
(i loved the "Never Ending Wonderful Story"'s BELIEVE by the way *laugh*,Tego nyan was Hilarious there ♥)
I'll always Believe ^____^ "

näin sanoi colors_of_joy. Tollasia viestejä sieltä oli ihan kiva lukee, ja se teoriakin viesti positiivisuutta ja se olis ollu ihan positiivinen keskustelun pätkä, mutta...
Sit siellä oli näitä ihmisiä jotka negatiivisuudellaan sai mut melkein hyppäämään sillalta, ja jotka vaa ilmotti että "no eipä mua paljoo hetkauttas vaikka ne lopettas"

helvetin paha mieli tulee pienelle ihmiselle tollasesta :''3

Menen tekemään japanin läksyni. Lähtö ois puolen tunnin päästä enkä mä oo tehny läksyjä tai kehitelly yhtäkään kysymystä niille vieraille.

hui, eka merkintä...

Johan nyt temput tein taas... Suunnittelin kyl etten ikinä tee tätä, mut tein kuitenki, koska tarve päästä selittää myös suomeks siitä mitä tapahtuu oli vähän turhan suurehko.
Joten, nyt mä pidän kuitenkin yhtä aikaa blogia ja LJtä. LJ on vieläkin mun lemppari (ja sieltä englanninkieliset päivitykset _in english_ löytyy nimellä tofu_pallero) mutta tänne mä puran kaiken sen pahan, mitä LJssä minusta riippumattomista syistä pysty kertomaan.

Nyt eka merkintä on huomattavan turha~

Uskonnon kokeessa kävi sit tänään sellanen jännä juttu, että ku eilen en lukenu ollenkaan, hups ku laiskotti, niin en sit tosissaan osannut ensimmäistäkään käsitettä... Mutta esseetä kirjotin pitkään ja hartaasti aiheesta Vanhan Testamentin runo- ja viisauskirjat.

Ja nyt kun koulusta tuli puhe, niin kattokaa mun bilsan kirjaa.

Näyttää iha IBläisen kirjalta, on nyt niin paksu. Mutta näin paljon tarvitsee tavaraa pieni ykkönen, jos yrittää päästä läpi BI2-kurssista. Suosittelen tosiaan -not.

Mun kaveri opetti mua eilen ennen Japanin tuntia, joten nyt mä ymmärrän vähän paremmin, mitä hittoa meinaa lähetti-RNA.



Ja oho, kanjikirja pääs mukaan kanssa.

Ja koululaisella pitää tietysti olla koululaukku. Joo, siinä on kaikki ylimääräset pienet tavarat mitä mun kaapeista on löytyny + Johnny's kollaasi (anteeks kuvan laatu)
Kuvassa myös meidän eteisen matto.

Ja koululaisen kaappi. Siellä on nyt sit kaikki kirjat ja vihot (ja konseptit), paitsi ne minkä aineet on kyseisellä hetkellä menossa, koska ne on luonnollisesti lattialla tai sillon tällön laukussa.

Ja opiskelijan best friends:


MP3 (ei mikää ipod, vaan kivikautinen 16+32giganen ämpeekolmonen), josta luonnollisesti kuunnellaan musiikkia ja katsotaan animea tylsillä tunneilla.

Ja puhelin
Ja mut tuntien siinä pitää olla ne pehmolelut mukana.












Loppukevennyksenä saatte kuvia musta~

Tältä näytin mun synttäreillä päälle kuukaus sitten.
Esim rakastan tota paitaa, ja hametta vielä enemmän~

Ja tältä näytin tänään koulussa. Huomatkaa matching rusetti ja hame. Uusia näistä ei oo kun toi pinkkimusta säärystin.