maybe my only con this year

Aamulla heräsin taas vaihteeksi ilman kelloa 6:40 Ja ei muuten oo mitään ärsyttävämpää, kun että aina matkaa edeltävänä yönä nukkuu sellasissa puolen tunnin pätkissä ja herää koko ajan luullen että okei, nyt kellon on pakko olla jo puol seittemän... no oho, puol kolme.
Mulla on aina noin. Mitähän hittoa mä oikein hermoilen? Joku kun selittäis.

Vaatteet äkkiä niskaan ja ruuat laukkuun ja suorilla Vilmalle.
Vilman luona laitettiin hiukset ja otettiin kuvat meidän maailman hienoimmasta cossista.

Koyashige - Murarisuto

"mura mura suru hodo kirei desu..."

Tanssia en nyt kyllä ehtinyt Vilmalle opettaa, mutta ei se mitään. Me keksittiin niin hieno poozu kumminkin.













Matka Turkuun Animeconiin sujui tosi vaivattomasti, välillä sano vettä enemmän kun ikinä ennen, mutta sadekin loppu just sopivasti kun päästiin tapahtumapaikalle.
Matkan varrella nähtiin kyltti jossa luki Pöytyä ja alettiin melkein hyppiä tuoleissamme ja tehdä aaltoja. Parin viikon päästä selviää, miksi X3

Con-paikka oli vähän hämmentävä. Se oli sillä lailla viidessä eri rakennuksessa, jotain Turun yliopistoa ja/tai kauppakorkeaa, ja siellä sitten poukkoiltiin niiden rakennusten väliä.
Aluksi me kierrettiin ihan kahestaan, pyörittiin siellä sun täällä eikä oikein tiedetty mitä tehdä. Lopulta päädyttiin ostamaan pinssejä yhdestä paikasta missä oli paljon myyntipöytiä (ainut myyntipöytäpaikka, missä käytiin useammankin kerran).

Se paikka jäi kaivelemaan mua, koska siellä oli yksi (miten niin, kymmenenpäs) aivan ihana mekko. Se oli keltanen ja tosi söötti, mutta... ei ollut rahaa sillä hetkellä enää niin paljon että olisi riittänyt... Jäi muuten häiritsemään tosi paljon.

Joskus klo 11-12 me mentiin meijän autolle syömään. Tuli muuten veikee fiilis siellä, mulla nimittäin oli tosi aikuismainen olo kun olin farkut jalassa kauluspaita päällä, ja sit vielä hyörin siinä auton ympärillä avainten kanssa eikä iskä ollut mailla halmeilla koko päivänä. Tuntu ihan siltä kun se olisi ollut mun auto ^^
Mutta siihen tuli sitten Anni kavereineen, ja ne alkoivat kaikki riehua, vaihtaa vaatteita ja meikata ja laittaa hiuksia. Mankka soi liian kovalla ja alkoi ahdistaa. Ja sanoin ettei autoon sotketa. No, meikkiähän siellä oli ympäriinsä -.- perhana
Mutta... Nämä ihmiset ei sitten loppujen lopuksi olleet kamalan odottavaista sorttia. Jos jäi jälkeen, jätettiin jälkeen. Joten, me päädyttiin ratkaisuun "mennään vessaan laittamaan hiuksia ja ottamaan teinipeilikuvia".

Sieltä mentiin rakennuksen E pihaan, ja sitten larppiporukka valui paikalle vähin äänin. Siinä sitten istuttiin ja juteltiin kaikessa rauhassa, mm. kyselin yhdeltä heistä, että mitä Johnny's krääsää sillä on myynnissä huomenna ja laskeskelin siinä mitä pystyisin ostamaan. Sitten yhtäkkiä mun ja Vilman luo tuli yksi aivan tuntematon tyttö.
Se oli ilmeisesti just tulossa kysymään ollaanko me jotain Johnny's porukkaa, kun se huomas mun laukun. Sit se kysy että ollaanko NEWSistä. Että joo ollaan. Piti valita helppo cossi johon kuuluu kaks tyyppiä, eli Tegomassu tai Koyashige, ja päädyttiin jälkimmäiseen (koska Tegomassun vaatteet on lähinnä arkivaatteita, ja semmoisia cossatessa tulee niin helposti floppi).
Se pyysi saada ottaa meidän kuvan. Sanottiin larppiporukalle etteivät sitten naura meidän hienolle poseeraukselle. No, komia teeskennelty räkänauru kajahti kuuluvasti pihan halki.
Sitten se tyttö kysyi, oltiinko me jo käyty Johnny's myyntipöydän luona. No eihän me sellasista edes tiedetty.

Sitten paikalle saapuivat Elli ja Irina, meidän maija-myöhäiset, sanoivat tulevansa kahdelta, ja hmm, puoli neljä suvaitsivat ilmestyä XD Oikein hauska oli nähdä, en ollut Irinaa nähnyt vielä ollenkaan lomalla.
Heidän kanssaan lähdettiin sitten sen tuntemattoman tytön perässä sellaseen rakennukseen, mitä me ei oltu edes huomattu (Irinakin eksyi vahingossa oikeaan paikkaan).
Johnny's pöydän luona sitten yksi niistä myyjistä kysyi että ollaanko me Koyashige, ja toinen nauroi vieressä, että olispa ollut noloa jos kukaan niistä ei olisi tiennyt keitä me ollaan XD Kolme heistä ottivat sitten meidän kuvan.
Se oli erittäin mun paikka. Siellä oli Johnny's kuvia ja julisteita ja lehtiä ja keikkakrääsää... Mä olisin voinut jäädä asumaan siihen. Ostin loppujen lopuksi Tegomasu no Uta -albumin ja Kisumain (Kis-My-Ft2) Sengan ja Nikaidon viralliset konserttijulisteet (jotka muuten eivät mahdu mun seinälle).



Ebikisun (A.B.C.-Z & Kis-My-Ft2) konserttikiertueelta~






















Ne myyjät siellä oli tosi mukavia, varsinkin yhden kanssa juttelin paljon niitä julisteita katsellessani. Se kyseli mun lempibändistä ja miksi juuri Kisumai (johon mulla ei oo vastausta XD tykkäänkaikista.com) ja kertoi että hänen lempparinsa on ebisu (A.B.C-Z), josta sainkin hyvän aasinsillan bändin päälaulajaan, Hashimoto Ryosukeen, joka täytti perjantaina viimein 18-vuotta. Vaikkei se ikä Japanissa tarkoita yhtään mitään, kaikki amerikkalaiset ja kaiken muunkin maalaiset fanit meni ihan sekasin. Ebisujen toisiksi nuorin onkin sitten 24-vuotias.
Ärsyttääpä muuten kun en muistanut kysyä kuka sen lemppari on ebisussa >.<
Mutta hups, sinne meni rahat, mutta sainpa tällaisen levyn (ja söpön pussin)

näiden entisten lisäksi

Sitten menin vielä kiittämään sitä tuntematonta tyttöä, joka meijät oli neuvonut sinne. Muunmuassa rakastan mukavia ihmisiä~

Sitten mentiin jälleen syömään autolle. Siitä varmaan mentiin sitten Vilman kanssa kohti kauppakorkeaa (mikä rakennus ikinä olikaan) että Vilma voisi kysyä lattiamajotuksesta. Siellä oli jälleen larppiporukka. Tällä kertaa sain nyittyä elmeriä hihasta että tulisi vähän syrjemmäs, ja sain pyydettyä anteeks mun major sekaannusta yksityisviestien kanssa. Nyt on kaikki hyvin ja elämä jatkuu niinkun ennenkin :3

Vilma lähti Annin luo autolle puhumaan yöpymissuunnitelmista, mä jäin Elinan kanssa pyörimään, käytiin kasvomaalaus/taide-pisteessä ja sitten Elina juoksi asioilla ja minä juoksin perässä kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Kasvomaalauspaikassa saatiin sitten taas puhuttua larppauksesta. Saattoi kuulostaa hyvältä kun keskustelun taso oli jotain "niin miten steve loppujen lopuks kuoli?" ja "varmaan niille paremmille taistelijoille annetaan kunnon konekiväärit, ja nössöille paistinpannut".

Ja kun viimein tuli lähdön aika ja oltiin kävelemässä autolle, joku tuntematon tyttö pysäytti meijät jälleen ja pyysi saada ottaa mun kuvan. Tuli muuten hemmetin orpo olo kun Kei-chan ei ollu vieressä ;___; Kun se oli ottanut kuvan, se vielä halas mua kuulemma "kaupan päälle" :'D Se oli söötti tyttö.

Sitten heitettiin Vilma majotuspaikan lähistölle ja lähdettiin iskän kanssa ajeleen kotiin. Oltiin täydellisesti aikataulussa.
Käytiin syömäs jossain Kangasalan lähellä, kun siitä ohi ajettiin. Oltiin joskus klo 23 kotona, ja menin siitä suoraan koneelle kirjottamaan tätä merkintää, mutta kuvat puuttu kun en jaksanut purkaa kameraa, niin siksi julkasen tämän vasta nyt, kun mun veljen rippijuhlat on viimein ohi X3