1) Kun ihmiset väheksyy eikä tunnusta vertaisekseen. Mä oon alkanu tässä lukiossa oppimaan ettei yksikään ihminen oo toista huonompi, mutta tuosta on vaikea pitää kiinni kun koko ajan painetaan kengällä naamaa maahan sanoen "älä tule taivastasolle kun et yllä edes helvettiin". Kyllä se latistaa ihmistä.
2) Kun en voi katsoa Stagea, kun siellä on synkkari. En haluis ees sanoo ton koulun nimeä. Ei sinänsä, mutta miksi tämä yksi-maailman-huomion-kipeimmistä-ihmisistä on koko ajan kuvaruudussa ja äänessä? Musta olisi kiva katsoa Stagea, mutta en mä jaksa millään, se vie energiaa hirveesti.
3) Se että tulee kaikki maailman pahimmat slap-in-the-face kerralla. Kaveri 1 lähtee Espanjaan, kaveri 2 Los Angelesiin.
Yks lähti tänään Japaniin. Toinen oli kans lähdössä, mutta hänen lähtönsä viivästyi - alle puolella vuodella. Mm, tulkaa hieromaan noita matkojanne, matkalaukkujanne, suunnitelmianne ja muita juttujanne meijän naamaan, kenellä ei oo tietookaan sinne pääsystä. Nyt mä sanon suoraan: te saatana pääsette kuitenki toteuttaa ne unelmanne. Yrittäkää nyt ees hyvä jumala muistaa se.
Yks pääsee Pariisiin kaikkien lempibändiensä keikalle, kerralla. Kukaan ei voi tajuta miten once in a life time tilaisuus toi on, tollanen ei toistu, jumalauta. Tässä on menny jo niin jumalattoman monta vuotta että saatiin ne vihdoin ees sinne. Toi tilaisuus ei oo lähelläkään mitään... MUCCua tai Despaa, ketkä käy jopa Suomessa ihan suht useinkin. Toi taas _ei_toistu.
Ja tää ihminen joka sinne pääs, valittaa siitä miten huonon paikan sai sieltä keikkapaikalta...
Multa menee usko. Miten voi olla tällasia ihmisiä, jotka saa aina kaiken mitä ne haluaa, eikä silti oo tyytyväisiä yhtään vittu mihinkään... Sitten ne tulee hieroo niitä keikkalippujaan tällasten naamaan, ketkä on eniten kateellisia ja katkeria siitä.
Mua suututtaa. Mä olisin valmis myymään sieluni pirulle tollasesta tilaisuudesta. Toinen pääsee sinne yhtä helposti kun keikalle lutakkoon, porukat tottakai maksaa kaiken... Ja sitten sitä valitetaan miten saatiin huonot paikat.
Mä olisin niin onnellinen ihan mihin vaan, jos pääsisin mun lempibändin keikalle, mä olisin onnellinen mun tilanteeseen vaikka joutuisin saamari Tokyo Domen perimmäisen rivin reunimmaiselle paikalle.
Greyn anatomia on ehkä kamalin sarja ikinä. Siitä on nyt menossa joku seittemäs tuotantokausi, ja tähän mennessä on ollu ehkä korkeintaan viis jaksoo yhteensä minkä lopussa/aikana en olisi itkenyt. Nyt katsoin sitä, ja voin sanoa että ihan kammottava jakso ;___; Hyviä biisejä <33
Plus oon nyt kaks kertaa käyny puhumassa mun vanhan yläasteen kaseille Lyseosta. Se menee hyvin. Onneks kaseilla on se pelon sekanen kunnioitus, kun me ollaan niin "vanhoja" jne, että kyllä jotain kunnioitusta löytyy. Se ei jännitä yhtään, olla siellä edessä. Musta on ihanaa et mä oon päässy eroon sellasesta esiintymisjännityksestä käytännössä kokonaan.
Meinasin näyttää mahollisesti tältä huomenna siellä. Tai sit laitan mun pinkin mekon... Katotaan mitä sää sanoo.
Huomatkaa:
1) NEWSin paita <33 niitä mulla on kaks, ja rakastan molempia yli kaiken~ tunnearvoltaan korvaamattomia.
2) Jättimäinen possupehmo sängyllä. se on iso ja pehmeä.
oh dear god onko toi mun tekemä macro :---------DDD en kestä.
VastaaPoistatosi kiva lukee sekä facebookista että tumblrista että twitteristä että galleriasta niitä kaikkia wsdfghdfh:n hehkutuspostauksia siitä pariisin keikasta. ja sit näitä ''älä välitä voin tuoda sulle teukin sieltä jooko'' no IHAN VITUN SAMA LUULETTEKO ETTÄ MUA HUVITTAA VITSAILLA SAATIKA EES KESKUSTELLA TÄSTÄ ASIASTA KENENKÄÄN SINNE PÄÄSEVÄN IHMISEN KANSSA. /rage
ja oot aika fluffy tossa kuvassa :))